Eilisessä A-studiossa keskusteltiin maahanmuutosta ja suomalaisesta työelämästä. Sisäministeri Mari Rantanen perusteli perussuomalaisten maahanmuuttolinjaa muun muassa suomalaisen työntekijän aseman puolustamisella.
Työntekijöiden asema on tärkeä kysymys. Mutta minusta keskustelussa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, mistä työelämän ongelmat todellisuudessa johtuvat ja miten niihin voidaan puuttua.
Ongelma ei ole se, että Suomeen tulee ulkomailta ihmisiä tekemään töitä. Ongelma on se, että suomalaisilla työmarkkinoilla esiintyy edelleen alipalkkausta, työehtojen rikkomista ja työntekijöiden hyväksikäyttöä.
Nämä ongelmat eivät ratkea pelkästään rajoittamalla työperäistä maahanmuuttoa.
Olen tehnyt noin 15 vuotta töitä teollisuudessa ja toiminut pitkään luottamustehtävissä. Nykyisessä työssäni Teollisuusliiton aluetoimitsijana olen tekemisissä työpaikkojen ongelmien ja työntekijöiden oikeuksien kanssa. Tiedän, että työelämän pelisääntöjen rikkominen ei ole vain ulkomaalaisten työntekijöiden ongelma. Se vaikuttaa myös suomalaisten työntekijöiden asemaan ja rehellisesti toimivien yritysten kilpailumahdollisuuksiin.
Jos yritys jättää maksamatta työehtosopimuksen mukaiset palkat tai teettää työtä lainvastaisilla ehdoilla, se voi saada kilpailuetua niihin yrityksiin nähden, jotka hoitavat velvollisuutensa kunnolla.
Silloin kärsivät kaikki, jotka haluavat tehdä työnsä ja harjoittaa yritystoimintaa reilujen pelisääntöjen mukaan.
Työntekijän oikeuksien pitää kuulua kaikille
Ulkomaalainen työntekijä voi olla erityisen haavoittuvassa asemassa. Kielitaidon puute, heikko tieto suomalaisesta lainsäädännöstä tai riippuvuus työnantajasta voivat vaikeuttaa omien oikeuksien puolustamista.
Pahimmillaan työntekijälle ei makseta hänelle kuuluvaa palkkaa, työpäivät venyvät kohtuuttomiksi tai työn saamisesta on peritty laiton maksu.
Tällaisiin tilanteisiin on puututtava määrätietoisesti.
Samalla on muistettava, ettei työntekijöiden asettaminen vastakkain auta ketään. Suomessa työskenteleville pitää kuulua samat työelämän vähimmäisoikeudet riippumatta siitä, ovatko he syntyneet Suomessa vai muuttaneet tänne työn perässä.
Kun työehtoja valvotaan ja väärinkäytöksiin puututaan, puolustetaan samalla myös suomalaisen työntekijän asemaa.
Ratkaisuja on jo olemassa
Teollisuusliitto on julkaissut eduskuntavaalitavoitteensa vuosille 2027–2031. Niissä esitetään konkreettisia keinoja harmaan talouden ja työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi.
Nostan esiin neljä erityisen tärkeää ehdotusta.
Ensimmäiseksi palkkavarkaus pitää kriminalisoida. Työntekijälle kuuluvan palkan tahallinen maksamatta jättäminen pitää säätää selkeästi rangaistavaksi. Nykyiset säännökset eivät kata kaikkia alipalkkaustilanteita riittävällä tavalla.
Toiseksi ammattiliitoille pitää antaa ryhmäkanneoikeus. Työntekijän ei pitäisi joutua puolustamaan oikeuksiaan yksin tilanteessa, jossa useita työntekijöitä on kohdeltu samalla tavalla. Ammattiliittojen mahdollisuus ajaa työntekijöiden asioita myös oikeudessa vahvistaisi oikeusturvaa.
Kolmanneksi työsuojeluviranomaisten ja poliisin toimintaedellytyksiä pitää vahvistaa. Hyväkään lainsäädäntö ei auta, jos rikkomuksia ei pystytä valvomaan ja tutkimaan. Viranomaiset tarvitsevat riittävät resurssit ja toimivaltuudet puuttua väärinkäytöksiin.
Neljänneksi tilaajavastuuta pitää tiukentaa. Pitkissä alihankintaketjuissa vastuu työehdoista ei saa kadota yritykseltä toiselle. Myös työn tilaajalla pitää olla velvollisuus varmistaa, että työ tehdään lain ja työehtosopimusten mukaisesti.
Näillä toimilla voidaan puuttua suoraan niihin rakenteisiin, jotka mahdollistavat hyväksikäytön.
Puheiden rinnalle tarvitaan tekoja
On hyvä, että työntekijöiden asemasta puhutaan. Mutta työntekijän oikeuksista huolehtiminen edellyttää myös käytännön päätöksiä.
Orpon hallitus on muuttanut työelämän lainsäädäntöä ja rajoittanut työtaisteluoikeutta. Samalla työperäisen hyväksikäytön torjuntaan on esitetty uusia rikossäännöksiä, mutta esimerkiksi palkkavarkauden erillinen kriminalisointi ja ammattiliittojen ryhmäkanneoikeus eivät ole toteutuneet Teollisuusliiton esittämällä tavalla.
Minusta tämä herättää aiheellisen kysymyksen: miksi työntekijöiden oikeuksia valvovien rakenteiden vahvistamiseen ei ole tartuttu määrätietoisemmin?
Maahanmuuton määristä ja ehdoista voidaan perustellusti keskustella. Työvoiman tarvetta, suomalaisten työllistymistä ja työperäistä maahanmuuttoa on tarkasteltava yhdessä. Mutta niitä ei pidä sekoittaa siihen, kenen vastuulla työpaikoilla tapahtuva hyväksikäyttö on.
Vastuu lakien ja työehtojen noudattamisesta kuuluu työnantajalle. Vastuu toimivasta lainsäädännöstä ja sen valvonnasta kuuluu yhteiskunnalle.
Jos haluamme korjata suomalaisen työelämän epäkohtia, meidän pitää puuttua niihin, jotka rikkovat pelisääntöjä – ei syyttää niitä työntekijöitä, jotka tulevat Suomeen tekemään työtä.
Minulle reilu työelämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle maksetaan hänelle kuuluva palkka, työehdot ovat kunnossa ja työntekijä uskaltaa puolustaa oikeuksiaan.
Se on suomalaisen työntekijän, ulkomailta tulleen työntekijän ja rehellisen yrittäjän yhteinen etu.