Vientimalli, tuo kaikkien työntekijöiden kammoksuma hallituksen viritys. Hallitus luo lain, jolle ei ole tarvetta mutta samalla ajetaan ihmiset palkkakuoppaan. Suomessa ollaan totuttu sopimisen malliin, vaikka se ei aina ole helppoa ollutkaan. Aina asioista on kuitenkin sovittu. Nyt Hallitus on astunut työmarkkinoille, ja säätää lain toisensa jälkeen heikentääkseen työläisen asemaa. Tähän asti hallitus ei ole puuttunut sentään suortaan palkankorotusten säätämiseen, mutta nyt sekin näyttää olevan Orpon-Purran hallituksen keinona. SDP teki oppisition johtaja aiheestä välikysymyksen. Välikysymyksestä äänestettiin eilen, tulos odotetun lainen, hallitus sai luottamuksen. Hallitus painaa välikysymykset vauhdilla läpi, että ei ehdi ottaa keskusteluun julkisuudessa. Eduskuntaan on seuraavaksi ulossa paikallisen sopimisen malli. Paikallisen sopimisen mallin ymmärtäminen vaatii syvällistä ymmärrystä työmarkkinoista. Lyhyesti voisi sanoa, että Suomessa voidaan nyt aina sopia lain ja työehtosopimuksen päälle. Hallitus haluaa antaa nyt vapaat kädet sopia laista ja työehtosopimuksesta heikommin, eikä sopijana tarvitse olla edes luottamusmies. Eli mahdollista on, ettäomistajan sukulainen tekee kollektiivisen sopimuksen työpaikalla, jolla heikennetään työehtoja. Sinällään tämä ajatus ei enää edes yllätä tämän hallituksen esittämänä.
Kun haastamme hallitusta, hallitus vaatii, että meidän pitää kertoa mitä me olemme valmiita perumaan heidän päätöksistään. Eikö hallitukselle riitä enää edellisen hallituksen syyttäminen, vaan pitää syyttää jo seuraavaakin hallitusta. Samalla he tuntuvat ymmärtävän, että he eivät seuraavassa hallituksessa ole. Perussuomalaiset ymmärtävät että he lyövät päätöksillä omia äänestäjiään. Siksi he yritäävät häivyttää leikkaukset nostamalla omia ”teemojaan esiin”. Eli käännetään puhe populismiin, ja viedään huomio pois oikeista asioista. Orpo tuntuu hyväksyvän nämä Perussuomalaisten rasistiset, epätasa-arvoiset ja ilkeä puheet. Tai sitten kyse on heikosta johtajuudesta. Kummasta on kyse, jääkööt äänestäjien päätettäväksi.
Ulkopoliittisena isona kysymyksenä on Amerikan presidentinvaalit. Mitä se tarkoittaa Euroopassa ja lähialueilla käytävään sotaan? Jos presidentinvaaleissa keskustellaan siitä, kuka voittaa Ukrainan sodan, on asiat todella merkityksellisiä. Meidän linja ulkopolitiikkaan pitää olla realistinen, sekä herkkä. Kuitenkin meidän on voitava keskustella vaikeistakin asioista.
Venäjän hybridisodankäynti on käynnistynyt todella. Esimerkiksi Nordea on ennenäkemättömän digihyökkäyksen kohteena. Näin laajaan hyökkäykseen vaatii käytännössä valtiollisen toimijan. Motiivi toimijalla yhteiskuntarauhan heikentäminen, luottamuksen heikentäminen meidän järjestelmään. Samaan aikaan kun vemnäjä käy brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa, pyrkii Venäjä horjuttamaan Euroopan ja koko lännen yhtenäisyyttä. Eurooppa käynnistelee sotateollisuutta vastatakseen Venäjän aggressioon. Agressioon varustautuminen mksaa jotain, ja jos se joudutaan leikkaamaan muista palveluista, ja se johtaa jälleen äärioikeiston nousuun, mikä edelleen johtaa Ukrainan tukemisen vähenemiseen. Riski tilanteen eskaloitumisesta kasvaa valtavalla tahdilla koko Euroopassa, ei vain lähi-vaan pitkälläkin tulevaisuudessa. Venäjä haastaa toimillaan meidän resilienssin, paljonko voimme käyttää pääomaa Venäjän uhkaan vastaamiseen, missä menee taso oman sosiaaliturvan vs. sotilaallisenpuolustuksen kanssa tässä tilanteessa? Ja tämä onkin Venäjänb yksi tavoite: Hajoittaa lännen yhtenäisyyttä ja yhteiskuntaa,
Emme Suomessa ja Euroopassa voi unohtaa omia kansalaisiamme. Hallituksen vastakkaisnsettelu, työmarkkinoiden kiristäminen ja suoranainen riitojen lietsominen ei helpota tilannettamme. Tarvitsemme realistisen ja oikeudenmukaisen sosiaalipoliittisen ohjelman Suomeen. Tällä hetkellä tilanne on kestämätön, oikealla kädellä jaetaan rahaa ja veronkevennyksiä kaikkein rikkaimmille, samalla kun vasemmalla kädellä kuritetaan pienituloisia työläisiä. Meidän on tarjottava vaihtoehto tälle. Hallitus on epäonnistunut työllisyyden hoidossa, ja tämä näkyy kovina irtisanomisina ympäri Suomen. Hallituksen toimet ovat osoittautuneet tehottomisksi työllisyyden hoidossa, 100 000 uuden työllisen sijaan on 50 000 työssäkäyvää menettänyt työnsä. Hallituskautta on jäljellä vielä 3 vuotta. Paljonkohan tuhoa tämä hallitus ehtii siinä ajassa saamaan aikaiseksi.
