Suomi on ollut pitkään hyvässä maineessa työelämän suhteen. Palkkataso ei ole ollut maailman kärkeä, mutta monissa muissa asiaoissa olemme olleet edelläkävijöitä. Yksi esimerkki on lomautusjärjestelmä. Lomauttaminen ei tietenkään oli hyvä asia, mutta keinona pehmeämpi kuin irtisanominen. Hallituksen tehtyä heikennykset suomalaisten työelämään, emme todellakaan ole enää maailman mallioppilas työoloissa. Työsuhdeturvaa on heikennetty monelta kantilta, ja tämä turvattomuus tulee realisoitumaan monen meidän kohdalla. Työntekijöiden hyväksikäyttö on jo ”maan tapa”. Kuka meistä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että Thaimaan viranomaiset eivät myönnä lupaa kansalaisilleen tulla Suomeen marjanpoimintaan, koska Suomessa on niin suuri vaara joutua hyväksikäytetyksi työelämässä.
Ammattiyhdistysliike on läpi historian keittänyt ja turvannut työelämää oikeiston heikennyksiltä. Meitä on yritetty laittaa polvilleen oikeistoporvareiden toimesta aina. Milloin kovemmilla keinoin, milloin suunnitelmallisten pitkän tähtäimen politiikan toimin. Nyt olemme sen edessä, että jokaisen meistä on herättävä työpaikalla. Liitto olemme me, sinä ja minä, jokainen kuka toimii yhteisen hyvän puolesta. Syksyn tes-kierros tulee näyttämään jälleen sen voiman, joka työpaikoilla on. Liiton hallinnon päätökset työtaiteluista ovat vain sanahelinää, jos päätöksille ei löydy tukea työpaikoilta. Se että julistetaan tes-neuvotteluiden tueksi ylityökielto tai lakko, ei merkitse kerta kaikkiaan mitään, ellei jäsenet toteuta ylityökielto tai lakkoa.
Työehtosopimusneuvottelut ovat mielenkiintoinen kokonaisuus. Niissä yhdistyvät poliittisten päätösten vaikutukset (esimerkiksi sairasloman palkallisuus), eri alojen ominaispiirteet (esimerkiksi metsureiden olosuhderajoitukset), sekä mm. eri yritysten ominaispiirteet (esimerkiksi vuorojärjestelmät). Neuvotteluiden valta suhteet ovat myös isossa roolissa. Täytyy muistaa kuitenkin, että neuvotteluissa ei ole kyse pelkästään neuvottelijan osaamisesta. Suuri rooli on toki sillä, että neuvottelijat osaavat tunnistaa toistensa kipukohdat, ja ne asiat mistä vastaneuvottelija voi joustaa. Neuvotteluissa on viimekädessä kyse kuitenkin voimasta ja vallasta. Jos neuvottelijalla ei ole uskottavaa neuvotteluvoimaa, niin voikin kysyä, että miksi vastaneuvottelija antaisi yhtään mitään periksi omissa tavoitteissaan? Miksi työntekijöiden palkkoja korotettaisiin yleiskorotuksilla, jos emme sitä pystyisi vaatimaan? Hyvää hyvyyttäänkö? Tuskin.
Ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta on aina perustunut joukkovoimaan. Yhdessä voimme saavuttaa sellaisia asioita, joihin ei yksikään työntekijä yksin pysty. Jos joku väittää pystyvänsä, niin mielelläni kuulen esimerkin siitä, kuinka yksittäinen työntekijä neuvottelee itselleen esimerkiksi toiset 100 tuntia vuodessa palkallista vapaata (pekkaset), tuplaa lomakorvauksensa tai neuvottelee esimerkiksi itselleen vahvemman irtisanomissuojan kuin tessissä on.
Kirjoitukseni otsikko ”Ammattiliitto on uuden edessä” on sinällään virheellinen. Emme me ole uuden edessä, tätä mustamaalaamista, väheksyntää ja vallasta riisumista on yrittänyt oikeisto aina. Ammattiliiton on palattava juurilleen. Yhdessä tekemiseen, yhteiskuntavaikuttamiseen, solidaarisuuteen sekä voimaan. Kun 1900-luvun vaihteessa työntekijöiden olot menivät tarpeeksi kurjaksi omistajien nauttiessa voitoistaan, heräsi suomalainen työväestö taistelemaan oikeuksistaan. Perustettiin ammattiliittoja, perustettiin puolueita ja vaikutettiin päätöksiin. Mihin työntekijöiden ääni on kadonnut 2000 luvulla politiikasta, kulttuurista, urheilusta sekä mediasta?
Teollisuusliiton 200 000 jäsentä, ja SAK:n vajaa miljoona jäsentä on merkittävä toimia Suomen politiikassa. Rohkenenkin kysyä, että miksi SAK:n jäsenet äänestivät itseään vastaan edellisissä eduskuntavaaleissa? Olemme nähneet mihin oikeistolainen politiikka johtaa.
