Suomalaisen metsäteollisuuden mittakaavassa puumäärä on pieni, vaikka hakattu pinta-ala on huomattava.

Muhoksen datakeskushankkeen noin 330 hehtaarin metsähakkuut ovat herättäneet paljon keskustelua. Pinta-ala on suuri, mutta miltä hakkuut näyttävät suomalaisen metsäteollisuuden mittakaavassa?

Luonnonvarakeskuksen ilmoittamalla keskimääräisellä puuston tilavuudella laskettuna alueella olisi ollut noin 40 600 kuutiometriä puuta. Jos siitä arvioidaan neljännes tukkipuuksi, 60 prosenttia kuitupuuksi ja loput muuhun käyttöön, määrät olisivat noin 10 000 kuutiota tukkipuuta, 24 000 kuutiota kuitupuuta ja 6 000 kuutiota muuta puuta. Kyse on suuntaa-antavasta laskelmasta, ei Muhoksen toteutuneista hakkuumääristä.

Vertailun vuoksi moderni suomalainen saha voi käyttää vuodessa noin 500 000 kuutiometriä tukkipuuta. Arvioitu tukkimäärä vastaisi siis vain kahta prosenttia yhden sahan vuosittaisesta puunkäytöstä.

Samalla on muistettava, että datakeskuksen rakennusalueella maankäyttö muuttuu pysyvästi, toisin kuin tavallisessa metsätaloudessa.

Lupaprosessit vaikuttavat investointeihin

Muhoksen tapauksessa Metsäkeskus ei havainnut hakkuissa metsälain vastaista toimintaa. Lupa- ja valvontavirasto puolestaan edellytti valmistelutöiden keskeyttämistä keskeneräisen ympäristövaikutusten arvioinnin vuoksi.

Tämä osoittaa, miksi eri lupamenettelyt pitää sovittaa yhteen jo hankkeen alkuvaiheessa. Yrityksillä täytyy olla selkeä käsitys siitä, mitä saa tehdä, milloin ja millä edellytyksillä. Tässä tapauksessa olen hämmentynyt, että kuinka yksi maailman suurimmista yhtiöistä otti itselleen tällaisen mainehaitan.

Suomi tarvitsee kipeästi investointeja ja uusia työpaikkoja. Jos lupaprosessit ovat monimutkaisia ja niiden kestoa on vaikea ennakoida, investoinnit voivat viivästyä tai suuntautua muualle.

Ratkaisu ei ole ympäristövaatimusten sivuuttaminen. Tarvitsemme sujuvampaa viranomaisyhteistyötä, selkeitä menettelyjä ja riittävästi resursseja päätöksentekoon.

Haluan, että Pohjois-Suomeen syntyy uusia työpaikkoja ja investointeja, mutta yhteisiä pelisääntöjä on noudatettava ja ympäristövaikutukset arvioitava asianmukaisesti.

Talouskasvu ja ympäristöstä huolehtiminen eivät sulje toisiaan pois. Suomen pitää pystyä molempiin.