Kirjoittajan arkistot:admin

Mikä on Siikalatvan tulevaisuus 10/2012

Siikalatva on paikkana hyvä asua kaikenikäisille ihmisille. Täällä on turvallista, puhdasta, sekä luonto on lähellä. Miksi sitten väkilukumme pienenee, ja väestömme ikääntyy? On aika alkaa nostamaan Siikalatvaa sille kuuluvaan arvoon asuinpaikkana. Ei voida odottaa, että kuntamme säilyisi elinvoimaisena, jos emme tee asioiden eteen mitään.


Meidän tulisi panostaa enemmän opiskelumahdollisuuksiin, sekä nuorten työllistymiseen.
Opiskelumahdollisuuksia voitaisiin parantaa jo pienilläkin teoilla. Tarjotaan oppisopimuspaikkoja, tuetaan matkustamista jos joutuu kulkemaan etäämpänä koulussa. Tarjotaan opiskeluvälineitä, tietokoneita, nopeita nettiyhteyksiä. Tässä vain ideoita, joista voisi alkaa jalostamaan Siikalatvaa houkuttelevaksi paikaksi opiskella ja asua.


Vertailtaessa maakunnittain, Pohjois-pohjanmaa on kuitenkin Suomen kärkipäässä kun tarkastellaan peruskoulun jälkeen jonkin tutkinnon suorittaneiden osuutta. Kuitenkin yleensä ottaen maaseutumaisissa kunnissa on todennäköisempää, että peruskoulun jälkeen ei suorita enää tutkintoa. Siikalatvallakin on meillä hyviä oppilaitoksia, jossa jatkaa opiskelua. Siikalatvan lukio pärjäsi valtakunnallisesti tarkasteltuna erinomaisesti ylioppilaskirjoituksissa. Piippolassa meillä opiskelee suuri joukko nuoria.

Meidän tuleekin tukea ja kehittää omia oppilaitoksiamme. Pelkästään opiskelulla ei kuitenkaan kunta elä. Onkin selvää, että meidän on saatava ihan konkreettisesti lisää työpaikkoja. Sen, minkä alan työpaikkoja saamme luotua Siikalatvalle, tulee tulevaisuus näyttämään. Teolliset työpaikat ovat yleensä ottaen suuria työllistäjiä.

Teolliset työpaikat eivä kuitenkaan ainoita mahdollisia työllistäjiä. Kunnassamme tulisikin panostaa myös mikroyrityksiin, jotka usein toimivat muulla kuin teollisuuden alalla. Erilaiset palveluyritykset olisivat tervetulleita Siikalatvalle. Palveluyritykset toisivat kylille uutta virtaa.

Ideaa voisi lähteä soveltamaan esimerkiksi vanhustenhuollon kautta. Monesti kuulee puhuttavan, kuinka vaikeaa on saada vanhustenhuoltoon riittävästi resursseja, rajoittavana tekijänä on raha. Mutta entäpä jos käännettäisiinkin tilanne toisinpäin. Mietittäisiin, kuinka vanhustenhuollolla voitaisiin saada uutta virtaa Siikalatvalle. Vanhukset tarvitsevat paljon muutakin palveluja, kuin pelkästään laitoshoitoa. Tarvitaan taksikyytejä, tarvitaan partureita, hierojia, fysioterapeutteja, lääkäreitä, kiinteistönhoitoa, ulkoiluttajia, kauppoja…. Lista, millaisia palveluja vanhukset tarvitsevat, on yllättävän pitkä. Jos tarjoaisimme vanhuksille entistä paremmat edellytykset pärjätä kotonaan, voisimme keskittää säästyvät rahat palvelujen kehittämiseen.

Aivan loistavana esimerkkinä vanhuksiin satsaamisesta löytyy Kainuusta, Ristijärveltä. Siellä asia on oivallettu oikein: Kun panostamme vanhuksien hyvinvointiin, se luo hyvää pohjaa koko kunnalle. Asian ydin on nimenomaan ymmärretty. Väestön ikääntyminen pitää kääntää voimavaraksi.

Yhteistoiminta 10/2016

Yhteistoiminta yrityksissä henkilöstön ja työnantajan välillä

Vuonna 2007 Suomessa hyväksyttiin laki, joka määrittelee työpaikan yhteistoiminnalle minimi toimet. Tavoitteena on yhteisymmärryksessä kehittää yrityksen toimintaa ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksessä tehtäviin päätöksiin, jotka koskevat heidän työtään, työolojaan ja asemaansa yrityksessä. Yhteistyöstä hyötyy molemmat osapuolet. Laki turvaa työntekijöille oikeuden saada tietoa yrityksen tilasta ja tulevaisuudesta. Käytännössä laki antaa mahdollisuuden työsuojeluvaltuutetulle ja luottamusmiehille saada tietoa tulevaisuudennäkymistä.


Lain mukaan annettaviin tietoihin kuuluu mm. tiedot yrityksen taloudellisesta tilasta, palkkatiedot, tieto yrityksen työsuhteista, sekä selvityksen vuokratyöstä ja alihankinnasta. Näihin kaikkiin tietoihin työnantajan on annettava myös tarkentavia vastauksia tarvittaessa. Niin ikään lain puitteissa sovitaan työhönotossa noudatettavat periaatteet ja käytännöt sekä henkilöstö- ja koulutussuunnitelma. Myös vuokratyön käytön periaatteet on käsiteltävä yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa.

Kone- ja laitehankinnat, palvelutuotannon- ja tuotevalikoiman muutokset tulee myös käsitellä myös yhteistoiminnassa. Luonnollisesti työtehtävien muutokset yms. kuuluvat myös neuvottelupöytään. Tässä muutamia esimerkkejä, mitä tulee käsitellä.

Neuvottelumenettely on yleensä seuraavanlainen: Työnantaja tekee neuvotteluesityksen, ja toimittaa henkilöstönedustajille asiaan liittyvät tarpeelliset tiedot. Riittävän perehtymisen jälkeen neuvottelut käynnistetään, riippuen asiasisällöstä joko kaikkien henkilöstöryhmien kanssa yhteisesti, tai vain asiaa koskevan ryhmän kanssa.

Myös henkilöstön edustajat voivat tehdä aloitteen neuvottelujen käynnistämiseksi. Neuvottelutuloksen synnyttyä, tai neuvotteluajan päätyttyä työnantaja tekee asiasta päätöksen. Toki päätöksen tekijänä voi olla henkilöstönedustajatkin, jos kyseessä on mm. yhteistoimintakoulutuksen sisällöstä, työsuhdeasuntojen jakamisesta, sosiaalitilojen tai työpaikkaruokailun järjestämisestä työnantajan osoittamien varojen puitteissa. Myös virkistystoimintaan osoitettujen varojen käytöstä päättää henkilöstönedustajat, jos muuten ei päästä sopimukseen.

Esimerkiksi työsääntöjä ei voi työnantaja sopia tai muuttaa yksipuoleisesti, siihen tarvitaan sopimista.

Yhteistoiminnassa voi tulla esiin asioita, jotka ovat salassa pidettäviä. Tällaisia voi olla mm liikealaisuuden piiriin kuuluvat asiat. Työnantajan on kerrottava, mitkä asiat ovat salassa pidettäviä. Lain rikkomisesta on yleensä säädetty sanktiot, ja niin on myös tästä laista. Yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin.

Paljon oikeuksia YT-laki siis tarjoaa työntekijöille, muistettaisiin vain enemmän istua YT-pöydässä. Niin, ja se 8. luku, se käsittelee työvoiman vähentämistä. Voidaankin todeta, että Suomessa on ainakin osittain sovellettu YT-lakia todella paljon.

Kuinka suosta noustaan 2/2015

Saadaksemme Suomen taas jaloilleen, meidän tulee hyödyntää vahvuuksiamme pohjoisessa, luonnonvaroja ja korkeaa teknologiaa. Nykyisillä tekniikoilla voimme tuottaa puusta biodieseliä, ja muita nestemäisiä polttoaineita. Puusta voidaan tehdä myös muita hyödykkeitä, kuten tekstiilejä.

Biotaloudessa on se hyvä puoli, että se luo työpaikkoja myös maakuntiin. Valtion on tuettava uusia hankkeita rahoituksen hankinnassa, sekä tarjoamalla koulutettua työvoimaa.
Nykyisin 70 % energiasta tuodaan ulkomailta, ja siitä 70 % Venäjältä. Tähän on tultava muutos. Kivihiili, raakaöljy sekä maakaasu tuodaan lähes pelkästään Venäjältä. Näiden tuotteiden korvaamista kotimaisella raaka-aineella tulee tehostaa.

Turpeen käyttöä voimme lisätä entisestään järkevöittämällä turpeen käytön verotusta. Turpeen nostossa vaatimukset ovat tiukentuneet, ja päästöt vesistöihin ovat laskeneet.
Tarvitsemme kotimaan talouden tukemiseksi palkka- ja veroratkaisut, joilla turvaamme kuluttajien ostovoiman.

Verotusta pienituloisilla tulee keventää, jotta ostovoima säilyy. Pienituloisilla kaikki raha menee suoraan kiertoon, eikä kerry sukanvarteen. Näin lisäämällä pienituloisten ostovoimaa, saamme
kotimaan kulutuksen kasvamaan. Vientiä on tuettava, että saamme rahan virtaamaan takaisin Suomeen. Viennin edellytyksenä on kilpailukyky verrattuna muihin maihin.

Suomen kilpailuvalttina tulee olla jatkossa laatu, niin koulutuksessa, palveluissa kuin tuotteissa. Meidän tulee hyödyntää omaa osaamistamme mm. puhtaan veden, ilman sekä energian tuotannossa. Aasian kasvavat ja kehittyvät markkinat tarjoavat meille loistavan mahdollisuuden
kasvuun. Emme voi kuitenkaan kilpailla massatuotantoa ja bulkkituotteita vastaan, vaan meidän on valloitettava markkinat innovaatioilla ja korkealla laadulla.

Myydäänkö lypsävä lehmä? 10/2016

Sipilä ja Stubb ovat vetäneet kissanhäntää viimeaikoina mm. valtionyhtiöiden myynnistä. Sipilän mielestä valtionyhtiöitä tulisi myydä, ja saadut rahat sijoittaa johonkin tuottavampaan. Mikä olisikaan nyt sitten tuottavampi yritys, johon sijoitta?


Valtionyhtiöitähän on myyty niin meillä, kuin muuallakin. Kemira oy pilkottiin Kemira GrowHow:ksi, ja pian sen jälkeen Norjalainen YARA osti Kemiran lannoitetoiminnan. Mitä tästä on seurannut: Valtio ei tee enää voittoa tällä saralla. Lannoitteiden voitot menevät nykyisin norjaan. Suurimpana haittana on varmasti se, että lannoitteiden hinnat ovat nousseet huimasti!
Outokumpu Oyj:n kohdalla voidaan vain harmitella tapahtunutta. Outokumpu on myynyt lähes kaikki kaivoksensa ulkomaisille kaivosyhtiöille.

Hiljattain kävin tutustumassa Pyhäsalmen kaivokseen. Siellä asiat saavat mittakaavaa. Ennen Outokummun omistuksessa ollut kaivos on päätynyt välikäden kautta Kanadalaiselle kaivosyhtiölle. Kauppasumma oli ollut niin pieni, että kaivoksen hinta oli kuoletettu muutamassa vuodessa. Voidaankin kysyä, että onkohan tämä mennyt ihan oppikirjan mukaan? Malmin etsintä on kaivostoiminnassa työläin, ja rahaa kuluttavin osuus. Kun hyvä malmio löytyy, sittenhän rahantulo on taattu. Valtio on isolla rahalla perustanut kaivokset, ja sitten ne on myyty ulkomaille. Pyhäsalmesta tuntui löytyvän kaivamista vielä vuosiksi eteenpäin. Kauppahinta tulee varmasti moninkertaisena takaisin.


Valtion ei tule luopua omistuksestaan yhtiöissä, jotka ovat vain vähän kilpailtuja Suomessa. Riskinä on muuten yhtiöiden päätyminen ulkomaisille pääomasijoittajille, jonka jälkeen yhtiöistä Suomeen jäävä hyöty katoaa. Yritystoiminnan perus tavoitteena on tuottaa voittoa omistajilleen. Voiton maksimointi näkyy aina jossain, joko voitto otetaan työntekijöiden selkänahasta, tai sitten asiakkailta. Verrattaessa valtio-omisteista yhtiöitä, sekä yksityistä yhtiötä, voiton tavoittelu on luultavammin hieman eri asteella.


Ulkomaisessa omistuksessa olevien yhtiöiden voitotkin valuvat ulkomaille.
Suomen talous on nyt vaikeassa tilanteessa, mutta valtionyhtiöiden myyminen ei ole oikea ratkaisu. Hetkenhän se lämmittää, vaan sitten tulee entistä kylmempi, niin kuin eräs sananlasku kertoo.

Bioenergiaa 8/2017

Suomen työllisyys laahaa, samoin vientisuhde, sekä energiaomavaraisuus. Nämä kolme asiaa, ja paljon muutakin saadaan kääntymään jos energiantuotannossa suositaan kotimaisuutta. Bioenergian kehitykseen on panostettava huomattavasti enemmän jatkossa. Kehitettävää on niin metsänhoidossa, puunkorjuussa ja logistiikassa, tuotantoteknologiassa, kuin energian jakelussa.

Suomesta ei ole löydetty vanhoja dinosauruksia niin paljon, että voisimme kattaa öljynkulutuksemme niitä polttamalla, joten meidän on etsittävä ratkaisua muualta. Metsä- ja maataloudesta saamme paljon hyödyntämiskelpoista bioenergiaa. Suomen vuosittaisesta, yli 100 miljoonan kuutiometrin runkopuun kasvusta hakataan noin 60 miljoonaa kuutiometriä. Puunkasvua voitaisiin myös vielä kasvattaa hoitamalla metsiä aktiivisemmin.


Nykyisin biopolttoaineita tehdään mm. palmuöljystä. Suomen bioenergiantuotannossa tulisi kuitenkin keskittyä mahdollisimman kotimaisen energiaketjuun. Suomen vientisuhdetta, ja työllisyyttä parantaisi, jos myös raaka-aineet hankittaisiin Suomesta. Biodieseliä voidaan valmistaa mm. kotimaisesta rypsistä ja rapsista. Hehtaarilta rypsiä voidaan saada 500-1000 litraa biodieseliä.


Biopolttoaineiden käytössä pidänkin suurimpana hyötynä kotimaahan jäävää työvoimatarvetta.
Mieluummin työllistetään kotimaassa ihmisiä, kuin ostetaan energiaa ulkomailta. Biotalous tuo työpaikkoja sekä pitää rahat kotimaankierrossa. Kunhan tekniikka kehittyy entisestään, uskon että biojalostamoita tulee monessa mittakaavassa Suomeen: Maa- ja metsätiloille, uusia energiayhtiöitä, metsäteollisuudelle…


Valtioin roolin ja verotuksen tulee olla tätä tukeva. Verotuksella voidaan ohjata myös tehokkaampaan metsänkäyttöön. Tavoitteena ei voi olla enempää eikä vähempää kuin se, että Suomi on maailman ykkönen bioenergiassa!

Syysterveisiä Siikalatvalta 9/2012

Syysterveisiä Siikalatvalta

Siikalatvan alue on perinteisesti ollut maanviljelys aluetta. Jokivarsi on tarjonnut paljon viljelykseen sopivaa maata. Pientiloja on ollut runsaasti, ja ne ovat tarjonneet elannon monille perheille. EU:n myötä kehitys on ollut selvää. Tilakoot ovat kasvaneet huimasti. Vaikka lisää viljelyalaa on raivattu, käytännössä kehitys on johtanut kuitenkin siihen, että maatalous on keskittynyt suuriin yksiköihin. Pienviljelijät ovat katoavaa kansaa, myös meillä Siikalatvalla. En sano sitä, että kehitys olisi pelkästään huono. Ainahan on hyvä, kun toiminta tehostuu, ja työmenetelmät helpottuvat.


Oman työni kautta olen perehtynyt työnteon turvallisuuteen ja työhyvin vointiin. Fyysisesti
turvallisemmaksi maatalous on kehittynyt ihan varmasti, näen kehityksen jo oman elinikäni ajalla. Kemikaalien turvallisuus on parantunut, koneet ja laitteet ovat turvallisempia, on apuvälineitä, ja koko maatalous on koneistunut selvästi. Ei enää heiniä nostella seipäälle, eikä apulantaa nostella piensäkeissä käsin koneeseen. Vastaavasti, viljeltävä pinta-ala on kasvanut huomattavasti, eläinmäärät ovat kasvaneet.

On tullut paljon uusia vaatimuksia, joiden mukaan on elettävä. Yksi asia ei ole kuitenkaan helpottanut. Kesä on aivan yhtä lyhyt kuin ennenkin. Toukotyöt, rehunteot, puinnit ja syystyöt, kaikki tämä pitää hoitaa nyt parhaimmillaan moninkertaisille pinta-aloille kuin ennen.
Lujilla siinä on isännät ja emännät edelleen. Osittain siksikin monet ovat heittäytyneet tästä rumbasta pois. Aina pitäisi laajentaa, ja kasvaa, jotta säilyy elinvoimaisena tilana. Tilat alkaa olla oikeammin tuotantolaitoksia kuin maatiloja.


Tilakokojen kasvaessa, ja viljelijöiden vähetessä Siikalatvalla pitäisi pystyä tarjoamaan asukkailleen vastaavasti muuta työtä. Kunnan rooli tulisikin olla aktiivinen etsittäessä uusia yrityksiä, joilla voitaisiin tarjota työtä kotiseudullemme. Osaamista kunnastamme löytyy, ja jos osaamista ei ole, tulee osaajia kouluttaa. Bioenergia on yksi kasvavista teollisuuden aloista. Emme ehkä vielä ymmärrä, kuinka suuren murroksen kynnyksellä olemme bioenergian tuotannossa. Se, että tehdäänkö turpeesta ja puusta jatkossa biodieseliä minkälaisella menetelmällä on vielä arvoitus, mutta uskon vakaasti, että sillä tullaan
korvaamaan perinteistä öljyä suuressa määrin.


Kuten mainitsinkin osaajien kouluttamisesta, tulisi mielestäni meillä Siikalatvalla panostaa entistä enemmän koulutukseen, niin nuorille kuin aikuisille. Oppilaitokset parantavat jatkuvasti mahdollisuuksia opiskella etäopetuksena, oppisopimuksella, monimuotona yms. Meidän tulisikin taata jokaiselle koulutusta haluavalle ihmiselle mahdollisuus opiskella omassa kotikunnassaan. Oppisopimuspaikkoihin tarvitaan aina työpaikka. Niitä on rajallinen määrä meillä tarjolla, eikä kaikilla yrityksillä ole varaa palkata työntekijää töihin. Voisiko tässä kunta tulla vastaan, ja tukea yrityksiä, jos he palkkaavat omia kuntalaisia
oppisopimuksella töihin?